Uhkapelaamisen historiassa monet ovat yrittäneet keksiä strategioita voittaakseen talon edun. Usein nämä taktiikat nojaavat matematiikkaan, tarkkaan havainnointiin tai pelijärjestelmien heikkouksien hyödyntämiseen. Alla on esimerkkejä ja anekdootteja eri peleistä – blackjackista rulettiin, pokerista vedonlyöntiin ja kolikkopeleihin – joissa taitavat pelaajat ovat onnistuneet kääntämään onnen edukseen.
Kortinlaskenta blackjackissa
MIT Blackjack Team – 1980- ja 1990-luvuilla toiminut opiskelijaryhmä – tuli kuuluisaksi laskemalla kortteja blackjackissa ja voittamalla kasinoilta miljoonia dollareita. Ryhmä koostui Massachusetts Institute of Technologyn (MIT) ja Harvardin opiskelijoista, jotka sovelsivat matemaattista korttien laskemistaktiikkaa järjestelmällisesti. He pelasivat yhteistyössä tiiminä lähes kahden vuosikymmenen ajan (1979–2000) eri kasinoilla.
Tiimi vältti kiinnijäämistä jakautumalla rooleihin: osa jäsenistä seurasi pöydässä pelattuja kortteja ja laski juoksevaa korttilaskuria, kun taas “suurpanostaja” tuli pöytään vasta, kun olosuhteet olivat edulliset. Kortinlaskijat antoivat salamerkin, kun pakka oli “kuuma” (paljon isoja kortteja jäljellä), jolloin tiimin high roller asetti suuria panoksia niin kauan kuin etu oli puolellaan.
Tällä tavalla MIT-tiimi onnistui pitkään voittamaan talon – vaikkei korttien laskeminen ole laitonta, kasinot alkoivat lopulta tunnistaa heidät ja antoivat porttikieltoja (kasinolla on oikeus poistaa laskijat)
Miten korttien laskenta toimii? Blackjackissa on hyödyllistä tietää, millaisia kortteja pakkaan on jäljellä. Korttien arvot vaikuttavat voittotodennäköisyyksiin: esimerkiksi korkeat kortit (10, J, Q, K, A) suosivat pelaajaa, kun taas pienet kortit suosivat jakajaa. Kortinlaskija seuraa pelistä poistuneita kortteja ja arvioi jäljellä olevien korttien koostumusta. Yksinkertaisessa Hi-Lo-järjestelmässä jokaiselle kortille annetaan arvo +1, 0 tai –1: pieni kortti (esim. 2–6) lasketaan +1 ja iso kortti (10–A) –1, kun taas keskikortit (7–9) lasketaan nollana. Näitä arvoja summataan juoksevaksi laskuriksi sitä mukaa kun kortteja paljastuu. Mitä korkeampi juokseva laskuri on, sitä enemmän pakassa on jäljellä isoja kortteja – ja sitä suurempi etu pelaajalla on.
Kortinlaskija hyödyntää tätä tietoa panostuksessa: kun laskurin arvo nousee riittävän positiiviseksi (“pakka on kuuma”), panoksia korotetaan aggressiivisesti, ja kun laskuri on matala tai negatiivinen (“pakka kylmä”, pieniä kortteja paljon jäljellä), panostetaan hyvin vähän. Esimerkiksi, jos laskuri on +5, se vihjaa pelaajalle suotuisasta tilanteesta ja on aika lyödä isosti; taas selvästi miinuksella oleva laskuri tarkoittaa, että jakajalla on etu, jolloin pelaaja vetäytyy minimiin. MIT Blackjack Team osoitti, että tällaisella matematiikalla ja kurinalaisuudella pelaaja voi käytännössä kääntää blackjackin odotusarvon itselleen positiiviseksi.
Ruletin strategiat
Ruletti on kasinopeleistä sattumanvaraisimpia, mutta historian tunnetuimpiin kuuluva tapaus osoitti, että onnenpyörässäkin voi joskus olla systemaattinen heikkous. Vuonna 1873 englantilainen insinööri Joseph Jagger huomasi Monte Carlon kasinossa yhden rulettipyörän olevan epätasapainossa – tietyt numerot näyttivät tulevan esiin useammin kuin toiset. Jagger epäili, että pieniä mekaanisia epätäydellisyyksiä hyödyntämällä ruletin voisi voittaa. Hän palkkasi avustajia kirjaamaan ylös tuhansia pyöräytyksiä ja löysi pyörästä vinouman: yhdeksän numeroa osui selvästi odotettua tiheämmin.
Kun Jagger alkoi panostaa näille “onnenluvuilleen”, hän voitti nopeasti massiivisia summia – yhteensä noin 65 000 puntaa (vastaten nykypäivänä miljoonia) kolmen päivän aikana. Hänen menestyksensä oli niin huomattava, että sanottiin hänen “rikkoneen pankin Monte Carlossa”. Kasinon johto reagoi epätoivoisesti: he vaihtoivat rulettipyöriä pöytien kesken hämäykseksi, mutta Jagger huomasi vaihtotempun (pyörässä ollut naarmu paljasti, mikä oli voittoisa pyörä) ja jatkoi voittamista
Vasta kun kasino alkoi joka ilta muuttaa pyörän sisäosiensa järjestystä sekoittaakseen biasin, Jaggerin etu katosi – jolloin hän päätti lopettaa ajoissa voitot taskussaan.
Joseph Jaggerin tapaus on kuuluisa esimerkki siitä, miten ruletin fyysinen epätäydellisyys käännettiin voitoksi. Sittemmin kasinot ovatkin kehittäneet rulettipyöriä entistä tarkemmiksi ja valvovat niitä, jottei vastaava bias toistu. Useimmat muut rulettistrategiat – kuten Martingaalin kaltainen panosten tuplaaminen tappion jälkeen – perustuvat lähinnä toiveajatteluun eivätkä voita talon etua pitkällä tähtäimellä.
Pokeristrategiat
Pokeri on taitopeli, jossa kokeneet pelaajat voivat johdonmukaisesti voittaa heikommat. Maailman huippupelaajiin kuuluva Phil Ivey osoitti, kuinka ovelalla taktiikalla voi saada jopa kasinolle edun. Vuonna 2012 Ivey voitti Lontoon Crockfords-kasinolla baccarat-variantissa (punto banco) 7,7 miljoonaa puntaa käyttäen menetelmää nimeltä “edge sorting”.
Tässä taktiikassa pelaaja hyödyntää korttien valmistusvirheitä: korttipakan taustakuvioissa on pieniä eroja, joiden perusteella kortin arvo (esimerkiksi onko kuvapuoli alaspäin oleva kortti korkea vai matala) voidaan tunnistaa.
Ivey ja hänen avustajansa huijasivat jakajaa kääntämään arvokkaat kortit 180 astetta “onnen vuoksi” – jakaja luuli kyseessä olevan taikauskoon liittyvän pyynnön – ja näin korttien reunojen pienet epäsymmetriat paljastivat Ivelle, milloin pöytään tuli isoja kortteja. Taitavasti toteutettuna tämä antoi hänelle merkittävän edun taloon nähden.
Kasinon näkökulmasta kyse oli kuitenkin vilpistä: Crockfords kieltäytyi maksamasta voittoja ja vei asian oikeuteen. Ivey myönsi käyttäneensä edge sortingia mutta väitti sen olevan laillinen etu, ei huijaus. Oikeus oli eri mieltä – tuomioistuin totesi suunnitelman “nokkelaksi ja taitavaksi” huijaukseksi, ja kasinon päätös olla maksamatta jäi voimaan.
Phil Iveyn tapaus on jäänyt pokerihistoriaan esimerkkinä siitä, miten pitkälle huippupelaajat voivat mennä maksimoidakseen etunsa, ja toisaalta siitä, miten kasinot suojelevat itseään ei-toivotuilta strategioilta.
Pokerissa yleisesti taitava pelaaja päihittää kokemattoman pitkässä juoksussa hyödyntämällä niin todennäköisyyslaskentaa kuin psykologisia lukutaitoja. Kuvitellaan Texas Hold’em -tilanne: aloittelija saa kohtalaisen hyvän käden, vaikkapa keskiparin, ja innostuu lyömään isosti. Kokenut vastustaja puolestaan tarkkailee panostuksen rytmiä ja “tell”-vihjeitä – esimerkiksi hermostunutta käytöstä – ja saattaa päätellä, että aloittelijan käsi ei olekaan kovin vahva. Taitava pelaaja voi tällöin esittää vahvaa kättä korottamalla reippaasti (bluffaten) niin, että epävarma aloittelija luopuu paremmastakin kädestä peläten ansaan joutumista. Toisessa tilanteessa ammattilainen saattaa itse foldata eli luopua vahvasta kädestä, jos pöytäkortit ja vastustajan toiminta viestivät, että tällä on vielä vahvempi yhdistelmä – kun taas kokematon pelaaja saattaisi samassa tilanteessa jäädä kiinni liian kauan ja menettää koko pinonsa. Näin paremmat päätökset joka jaossa kerryttävät etua taitavammalle pelaajalle. Pokerissa onkin sanonta, että lyhyellä tähtäimellä tuurikin vaikuttaa, mutta pitkässä pelissä taidolla on ratkaiseva merkitys.
Vedonlyönti
Urheiluvedonlyönnissä on nähty ehkä kaikkein suurimmat analytiikan tuomat edut. Yhdysvaltalainen vedonlyöjä Billy Walters on elävä legenda, joka käytti tilastollisia menetelmiä johdonmukaisesti voittaakseen vedonvälittäjät. Waltersia pidetään yhtenä historian menestyneimmistä vedonlyöjistä – hänen kerrotaan voittaneen voitollisesti yli 30 vuoden ajan putkeen ilman ainuttakaan tappiollista vuotta. Hän on tehnyt analyysillään satojen miljoonien dollarien voitot lyömällä vetoa urheilusta vuosikymmenten aikana.
Waltersin menestys perustui siihen, että hän suhtautui vedonlyöntiin kuin sijoittamiseen: hän rakensi monimutkaisia tietokoneavusteisia malleja urheiluotteluiden tulosennusteisiin ja tunnisti poikkeamat vedonvälittäjien kertoimissa. Jo 1980-luvulla Walters kuului ns. Computer Group -ryhmään, joka pioneerasi tietokoneiden käyttöä vedonlyönnissä analysoiden valtavia määriä dataa otteluista (pelaajatilastoja, sääolosuhteita, kotietua, yms.). Tällaisen analyysin avulla Walters osasi löytää “ylikertoimia” – kohteita, joissa hänen laskemansa todennäköisyys erosi selvästi vedonvälittäjän kertoimesta, edukseen.
Kun hän löysi vedon, jossa oli tilastollinen etu, hän panosti kurinalaisesti ja suurilla summilla. Samalla hän noudatti tiukkaa panostusstrategiaa ja kassanhallintaa – esimerkiksi ei koskaan riskeerannut liikaa pääomastaan yhdessä kohteessa ja piti tappiot hallinnassa. Waltersin tulokset puhuvat puolestaan: useiden lähteiden mukaan hänellä ei ollut yhtään tappiollista vuotta yli kolmeen vuosikymmeneen.
Hänen tarinansa inspiroi vedonlyöjiä yhä tänä päivänä ja osoittaa, että harkitulla analytiikalla ja kurinalaisuudella vedonlyönti voi kääntyä tuuripelistä systemaattiseksi voitonteoksi.
Kolikkopelit
Kolikkopelit (hedelmäpelit, slotit) mielletään puhtaasti onnenpeleiksi, mutta myös niissä on tapahtunut harvinaisia tapauksia, joissa pelaajat ovat onnistuneet huijaamaan tai löytämään porsaanreikiä. Yleensä tällaiset tapaukset liittyvät ohjelmointivirheisiin tai kasinoiden kampanjoiden väärinkäyttöön – ja ne tulevat kasinoille ikävinä yllätyksinä. Esimerkiksi vuonna 2009 eräs pelaaja Las Vegasissa löysi bugin videopokerikoneesta (joka on periaatteessa elektroninen kolikkopeli): monimutkaisen näppäinyhdistelmän avulla hän pystyi muuttamaan $1 panoksella voitetun jackpotin maksettavaksi ikään kuin se olisi $10 panoksella voitettu.
Käytännössä hän pelasi dollarin käden, voitti esimerkiksi $820 potin, mutta hyödynsi ohjelmointivirhettä korottaakseen voittosumman kymmenkertaiseksi ($8 200) ennen rahan ulosottoa. Tätä kikkaa käyttämällä hän ja hänen ystävänsä kiersivät kasinoita ja tienasivat arviolta puoli miljoonaa dollaria, kunnes jäivät kiinni. Tapauksen tutkinnassa pohdittiin, syyllistyikö pelaaja hakkerointiin – hänhän vain painoi koneen sallimia nappeja erikoisjärjestyksessä – ja lopulta syytteet hylättiin, koska laki ei ollut selkeä näin erikoisessa buginhyödyntämisessä. Kasino luonnollisesti paikkausi ohjelmiston nopeasti.
Toinen kuuluisa tapaus sattui vuonna 2019, tällä kertaa nettikasinon kolikkopelissä. Ryhmä ystäviä huomasi suositussa Ocean Magic -nimisessä slotissa poikkeuksellisen heikkouden pelin säännöissä. Pelissä oli “wild bubble” –erikoissymboli, jonka asema rullilla vaikutti seuraavan kierroksen odotusarvoon. Ystävykset tajusivat, että tietyssä tilanteessa, kun wild-symbolit olivat oikeilla paikoilla, peli kääntyi matemaattisesti positiiviseksi pelaajalle. Nettikasinolla he pystyivät lisäksi pelaamaan suuremmilla panoksilla kuin fyysisellä kasinolla, mikä kasvatti etua. He alkoivat systemaattisesti etsiä näitä hyötytilanteita ja panostaa maksimaalisesti aina, kun peli oli “voittavassa tilassa”. Tuloksena oli, että viikossa tämä porukka voitti lähes 900 000 dollaria ennen kuin kasinot huomasivat ja poistivat pelin valikoimista.
Kyse oli käytännössä ohjelmointivirheen tai suunnitteluaukon hyödyntämisestä – ei varsinaisesta hakkeroinnista, vaan pelin ominaisuuden ovelasta käytöstä, eli “advantage play” -taktiikasta.
Lisäksi on tapauksia, joissa pelaajat ovat hyödyntäneet kasinokampanjoita epäedullisella tavalla talolle. Jo ennen nettikasinoiden aikaa ammattipelurit saattoivat kiertää kasinoita hyödyntäen esimerkiksi ilmaisia pelikuponkeja tai “osta yksi, saat toisen ilmaiseksi” -tyyppisiä tarjouksia niin, että he saivat varman edun. Nettikasinoiden yleistyessä osa pelaajista kehitti strategioita tervetuliaisbonusten ja ilmaiskierrosten bonusmetsästykseen – avaamalla lukuisia uusia tilejä eri nimillä tai kierrättämällä bonuksia matalan riskin peleissä, kunnes bonusraha muuttui oikeaksi rahaksi. Tällaisilla tempuilla jotkut onnistuivat tekemään tasaista voittoa kasinobonuksista. Kasinot vastasivat kiristämällä ehtoja: kierrätysvaatimukset nostettiin ja monen tilin luominen estettiin tiukemmalla henkilöllisyyden varmistuksella. Nykyään bonus- ja kampanja-“exploittaaminen” on vaikeampaa, mutta aina kun uusi peli tai tarjous julkaistaan, löytyy teräviä pelaajia, jotka yrittävät etsiä siitä etulyöntiaseman.
Kaiken kaikkiaan kuuluisat pelistrategioiden tarinat – oli kyse sitten korttien laskemisesta, rulettipyörän biasista, pokerin huippubluffeista, urheiluvedonlyönnin analytiikasta tai kolikkopelien ohjelmointikikasta – osoittavat, miten kekseliäisyydellä ja taidolla pelaajat ovat toisinaan onnistuneet lyömään talon. Nämä tapaukset ovat kuitenkin poikkeuksia: kasinot oppivat nopeasti, ja pelien säännöt sekä valvonta kehittyvät jatkuvasti. Silti ne jäävät elämään legendaomina esimerkkeinä siitä, kun “vedonlyöjä voitti systeemin” – ja ne muistuttavat, että uhkapelaamisenkin maailmassa älykäs strategia voi parhaimmillaan muuttaa todennäköisyyksiä edes hetkeksi pelaajan eduksi.